Mitä on tapahtumassa... Mun mieliala menee yhtä vuoristorataa. Pää on räjähtämis pisteessä. En tiedä enää mistään mitään. Mitä mun pitäisi tehdä syksyllä tai talvella. Koska en päässyt taaskaan opiskelemaan, mulla ei ole mitään mitä odottaa. Masennun aina enemmän ja enemmän kun kuulen vuosi vuoden jälkeen huonoja uutisia. Ei tässä jaksa enää kohta mitään kun pettymyksiä tulee toinen toisen jälkeen.
Muutama paras ystäväni lähtee syksyllä vaihtoon ulkomaille, mä jään tänne Suomeen. Yksin. Syksy tulee, lehdet tippuu puista, sataa räntää ja on kylmä. Oon yksin mun ajatusten kanssa, vain minä ja mun saatanan syömiset...
Mun ruokahalu on ollut ihan liian hyvä nyt parin päivän ajan. Eilen söin varmana 2000 kcal, jollen ylikin. Jäätelöä, pastaa, keksiä, EI light limpparia (saavutus!), suklaata, karkkia, leipää, jogurttia... Söin söin söin... En pystynyt lopettamaan.
Tänään söin aamupalaksi: keksiä,jäätelöä, puuroa, jogurttia... Liikaa, LIIKAA!!!!!
Seuraava ateria oli äsken eli kello 19; keksiä, kalapihviä, pastaa, jäätelöä...
Ahdistaa! Eipä ole vähään aikaan tullut mieleen oksentaminen, mutta nyttenpähän tuli.
Haluaisin vaan nukkua. En jaksa tehdä yhtään mitään. Toisaalta töissä on kiva olla, kun on liikkeessä koko ajan eikä kerkeä syödä kiireen takia, mutta tiedän että usein päivän syömättömyys kostautuu illalla (mun mielestä) liiallisella syömisellä.
En tiedä pitäiskö mun mennä uudestaan Kivelään psykiatriselle polille, aloittaa käynnit siellä. Sillä Ulfåsassa ei hoideta masennuksia, ja monella syömishäiriöisellä on toisena hoitopaikkana juurikin psykiatrinen poli, jossa käydään juttelemassa sairaanhoitajan kanssa.
Olen ollut vapailla nyt muutaman päivän töistä enkä ole tehnyt oikeasti mitään järkevää, on pitänyt tehdä asioita, mutta olen lykännyt aina asioita... Tänäänkin mun piti lähteä keskustassa käymään 12 aikaan, mutta istuin bussissa vasta kello 16. Syynä, että etsin koko eilisillan sekä tämän päivän tietoa mahdollisista vapaista opiskelupaikoista. Mä haluan opiskelemaan. Se on mulle tosi tärkeä asia. Ennen opinnot on menneet vähän sinne tänne, juuri saanut hyväksytyt numerot. Nuorempana olin todella tyhmä, oikeasti olen itselleni vihainen sillä en tuolloin ymmärtänyt panostaa numeroihini. Luulin ettei todistus vaikuta mihinkään jatko-opintoihin, mutta tottakai numerot vaikuttavat. Oon tehnyt niin paljon töitä, että saisin opiskelupaikan. Olen käyttänyt yhteensä ehkä viikon. En ole tehnyt mitään muuta, koska mulla on motivaatiota tällä hetkellä tasan yhteen asiaan, siihen että pääsen opiskelemaan! Opiskelun alettua mulla alkaisi varmana mennä paremmin sairautenikin kanssa. Siitä olen varma!
Pohdin tässä lähdenkö lenkille vai en. Toisaalta noi mun äskeiset syömiset... Ehkä pitäisi vaan mennä kuluttamaan ne! Tai sitten menen huomenna töistä suoraan salille ja vietän sielä muutaman tunnin juoksumatolla.
Mulla on aivan kamalan lihava olo! Ei ole pitkään aikaan näin ahdistava olo ollut. Ottaisin ketipinorin, mutta kun se väsyttää niin paljon.
En haluais tätä tänne sanoa, koska en halua ihmisten olevan musta huolissaan...
Mä oon oikeasti aika umpikujassa itseni ja elämäni kanssa!
Haluaisin syödä mitä vaan ahdistumatta ja haluaisin sen saatanan opiskelupaikan!
Nämä kaksi asiaa kun saisin kuntoon niin pystyisin vihdoin nauttia elämästäni!
Sul on aina mut tukena (+perhe, jolle ois hyvä kertoo asiasta, sillä ne kyllä ymmärtää tän asian...) jos tuntuu että maailma romahtaa päälle (tai muutenkin vaan). Suosittelisin kuitenki, että hakisit esim. Kivelästä lisätukea, sillä ammatti-ihmisen tuki syömishäiriöiselle ja/tai masentuneelle on korvaamatonta, usko pois! Tärkeetä on keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, negatiivisissa asioissa pyöriminen ei vie sua lähemmäs terveyttä. Uskon, että alkaa ärsyttää, jos ei pääse opiskelemaan, vaikka kuinka yrittää. Kuitenkin joskus tulee varmasti se päivä, jolloin saat mieluisesi opiskelupaikan. Omaa paranemisprosessiani auttoi se, että toimin vastoin sairauden ääntä. Joka kerta sairautta vastustaessa ajattelin olevani askeleen lähempänä maalia. Yhtäkkiä huomasin, että olin jo ylittänyt maaliviivan. Tää saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta lupaan että se kannattaa! Oot vahva ja ihana ihminen, etkä ansitse mitään pahaa. Muistathan, että sairaus syö sua sisältäpäin, joten älä anna sairaudelle valtaa. Oot erittäin lahjakas, joten ethän heitä elämääs hukkaan. On kuitenkin yks asia, joka satuttaa mua eniten: se, että sä satutat itteäs. Haluun vaan niiiiin sun tervehtyvän, joten teethän kaikkes sen eteen. Rakkaudella tiedät kyllä kuka<3
VastaaPoistaMietin pitkään mitä vastaan... En osaa sanoa joten tiivistän kaiken tähän yhtälöön <333 Kiitos ihana<3
Poista